perjantai 23. elokuuta 2013

virkattua mustaa

 Näinpä syntyi parina kesäkuisena iltana mustaa virkattua, pienellä koukulla, suurella syrämellä.
20`luvun tyylistä verkkobaskeria joka sopii niin kauniille naiselle, kuin kauniille tyttärelle.


Ja  kun lankaa riitti,tahtoi äiti vielä höyhenen kevyet persoonalliset korvakorut. Eipä punota korvalehdet kun ei roiku kiloja painona.  Ystävä ihastui beigeen, joten hän sai beiget samanmoiset korut suoraan korvistani.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Voihan elämä!

Jestas sentään. Niinpä vain olen lupauksistani huolimatta huolimattomuudessani unohtanut koko blogin. Oikea sydämien kesä. Vaikka mitä on tullut tehtyä käsityörintamalla, mutta nyt voin esitellä vain pari virkattua lomajuttua. Olen ollut erittäin huono valokuvaamaan,mutta kyllä niitä joskus myöhemmin saattaa pukata. Siis ihan totta minullakin oli tänä kesänä ihan oikeaa kesälomaa 1½ viikkoa, josta viikon vietin mökillä. Ei ole ikunapäivänä päivät mökillä menneet niin nopeasti. Mitä enemmän nautit ja koko perhe nauttii,sitä kovempaa kello tikittää. Uusin eväin arki on lähtenyt rullaamaan.
Huomasin tänäviikonloppuna syksyn jo kolkuttelevan. Mikä tarkoittaakin tämän akan elämässä sitä,että vauhti kiihtyy loppuvuotta lähemmäs päästessä. Keskimmäinen aloitti satubaletin, ja vanhin tyttönen tietysti hänkin jatkaa tanssin parissa. Olen myös haalinut (LUE OLLUT OSAAMATTA KIELTÄYTYÄ) työkeikkoja ja syyskuussa pitäisi alkaa ammatitaidon parannus, erikoisammattitutkinnon suorittaminen. Mikäli minut sinne hyväksytään. Kaikenlaista uutta jännää. Syksy tarkoittaa myös sitä että saa pikkuisen erakoitua kesän jälkeen, viikonloppuna hukkua sohvan nurkkaan matonkuteiden sekaan. Voi kuinka olenkin rakastunut juuri nyt koukkuamaan kuteita. Työntulokset näkee nopeasti,ja virheet huomaa heleposti.
Kröhöm...tai sitten huomaa vasta kun työ on valmis.
Suosittelen muuten lämpimästi Virkkuri kirjaa. Älyttömän hyviä oivalluksia sisältävä kirja, mitä kaikkea virkkuukoukulla saakaan tehtyä. Ensimmäisenä tuli mieleen have to listalle jatkojohdonpäällisen virkkaaminen. Mitä ikinä teetkään tuntuu jatkojohdot töissä häviävän kuin pieru saharaan.
Melkein jo pitäisi olla nukkumassa. Muu perhe tuhisee onnellisena ja koiraneiti Lulukin on iloisen viikonlopun uuvuttava. Oma pää on täynnä tekemisenmeininkiä, ja aivan väärään aikaan. Tälläinen fiilis ei saisi iskeä sunnuntai-iltana, huomenna herätyskellon piristessä ennen puoliviittä.
Aloitin Fitfarmin Bikini Challengen, joka tarkoittaa joinain aamuina entistä aikaisemmin heräämistä.
Aamuaerobinen, mikäs muukaan. Vaan mitäpä sitä ei tälläiseen haasteeseen ryhdyttyä tekisi.
Oivaluksia ja vaikka uusien lenkkireittien valintoja tulevalle viikolle!