lauantai 22. helmikuuta 2014

Tilkkutäkkijuttuja


 Olen löytänyt ihan uutta energiaa lähiaikoina. Huomasin loppusyksystä olevani aivan loppu, henkisesti. Luulin olevani "kunnossa", mutta kävinkin kaikenaikaa ylikierroksilla ja ns. poltin kynttilää molemmista päistä. Jäädessäni lomalle tajusin lopulta että jos tämä meno jatkuu olen kohta harmaita hiuksiä pää täys. On ollut pakko tehdä tietoisia valintoja,ennenkaikkea ajatustavan muutoksia.
Olen kipuillut päänsisäisesti ja kipuilen edelleen. Tiedostan kuitenkin paljon paremmin kuin koskaan aiemmin. Matka jatkuu, onneksi. Joskus sitä ihmispolo on vaan todella eksyksissä. Verhon taakse on helppo piiloutua, mutta sieltä pois astuminen on todella vaikeaa.  Tällevuodelle olen tehnyt vain yhden kunnon lupauksen. Lupaan olla armollisempi itselleni, ja lähimmäisilleni.
Tänään täällä kotona on ollut hyvä olla.
Olen herännyt aikaisin, nauttinut uuden lemppari puuron aamupalaksi. Kävästiin tipujen kanssa kuntosalilla, on piirretty ja katottu piirrettyjä. Siis tytöt katsoi kun mutsi ompeli. On kokeiltu uutta reseptiä, täytettyjä porkkanalettuja ja kookosmuffinsseja, laulettu kilpaa Robinia,  poltettu kokopäivä kynttilöitä. Ehkä tää huumaava laventelintuoksu on saanutkin kotonaolon tuntumaan näin hyvältä.

Jaan puuron reseptin kirjasta Parempaa ruokaa,Kati Jaakkonen ja Tiina Hälvä

2dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2½dl mantelijuomaa ja Alpro soya Vanilla juomaa
1dl pinjansiemeniä
2rkl pellavansiemenrouhetta
1-2 rkl Agava-siirappia (olen korvannut vaahterasiirapilla))
-1 rkl gojimarjoja ( mustikat passaa hyvin, tai vaikka kuivatut karpalot)

Yksi muutos on ravinto. Omat kokeilut on alkaneet hyvin, mutta kuinka saada koko perhe mukaan muutokseen.  Näistä ravinto ja ruoka,-reseptijutuista tulen varmasti kirjoittamaan enemmänkin käsityö,vintage ym lisäksi.
En oikeen tiedä pitäisikö jatkaa tällä samalla blogilla vai laittaa kokonaan uusi.

Jokatapauksessa tämän postauksen pääjuttuun. Ihanaan pienen tytön tilkkutäkkiin. Tässä se nyt on, tänään valmistu kookoskuppikakkujen voimalla.



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kukkamekkopäivän aatonaattona.


 

                              
                                    Elämä on hyvää juuri tässä, tänään tässä hetkesssä
                                    Punnitsen elämän kauneutta ja hyvyyttä.
                                    Laiva keinuu hiljaa,sopivasti tyyntä, sopivasti tuulta.
                                   
 
Loppuviikko koittaa ja vatsapöpö matkustaa meidän talosta toiseen osoittteeseen.
Olen todellakin pitkästä aikaa löytänyt Hugsvarnan, ja nyt sen surina on musiikkia korvilleni. 
Se tikkaa suvun uudelle tulokkaalle iloista tilkuista peittoa. Huomenna vietetään Pukeudu Kukkamekkoon päivää. Osallistun toki, viimeisen päälle kierrätysmateriaaleista tekemälläni kellohelmaiselle mekollani. Tarkoituksena ilahduttaa kanssakulkijaa. Sen teen mielelläni. Liian pitkään olen kulkenut talven harmaassa, mustassa virttyneessä neulemekossa.