Eelin 5v kysyi minulta yksi päivä lenkkeilessämme koiran kanssa "äiti mihin sulla on aina kiire" ? Niin mihin on kiire. Vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja. Tai sellaiselta ainakin minusta on lähiaikoina tuntunut. Tosiasia kuitenkin on että mihinkään ei ole kiire.
Sellaisen kiireen vaan olen itselleni luonut. Pohdin tätä asiaa, ja tulin siihen lopputulokseen että en tunne tällähetkellä itseäni riittävän tärkeäksi ja luomalla itselleni kiireen voin ainakin himpunverran tuntea olevani tärkeämpi! Naurettavaa.
Keskitytään siis syksyn ollessa kauneimmillaan nauttimaan niistä kävelylenkeistä, katselemaan ruskan värejä. Nautitaan pimenevistä illoista, ollaan rauhassa sen ohikiitäneen kesän jälkeen.
Ja odotetaan lomaa. Meillä se on joulunalla. Silloin tämä kööri pakkaa kimpsut ja kampsut,lentää Portugaliin, ja tankkaa aurinkoa jotta jaksaa tammi-helmikuun kylmät pakkaset (mikäli sellaiset on tulossa). Lennot on varattu, ja nyt vaan kytätään halpaa hotellia.
Ompeluhommista sen verran,että olen mekon ja boleron tekaissut itselleni.
Ajattelin ristiäisiä varten, tyttö saa kasteen sunnuntaina.
Raidallista raidallista. Käväisin Boutique Angnesissa edellisviikolla tarkoituksena ostaa farkkuinen kynähame henkseleillä.
Liian pitkään olin ollut aikeissa ostaa ihanan niin täydellisen mallisen hameen, notta kun putiikkiin lopulta ostoaikeissa lähdin, ei siellä ollut ainoatakaan jäljellä. Niin minun tuuria, piheydestä rangaistaan.
Kyseinen liike tuo muutaman kappaleen eriä Pariisista, joten turha edes oli kuvitella sellaisen hameen kauan pysyvän. Jotain kuitenkin löytyi vähän niin kuin lohdutukseksi.
Mustavalkoraitainen mekko, ja bolero. Tykkäsin hurjasti etenkin bolerosta, oikein sievät kaulukset. Vanilla 2v livahti takahuoneeseen kun maksoin ostoksia. Siinä puolessa minuutissa oli keretty vetää putiikinomistajan huulipunaa poskille, ja neiti näppärä seisoi onnellisena putiikinomistajan kukkaro kädessä!
Voi että hävetti, mutta onneksi huumoritajuisena ihmisenä sai kauppias,että minä mahtavat naurut. Mitä muutakaan siinä voi?!!? :D
Tämä pikkuneiti rakastaa jo kaksivuotiaana tepastella äidin korot jalassa, vetää huulipunaa huuliin, lakata kynsiä, nimittäin kynsilakkaepisodikin tapahtui eräs kaunis päivä. Näin meillä.
Hyvää alkavaa viikkoa! :) Minä nautin nyt kupin teetä,ennen kun alkaa taas "kiire" nakeroiden herättyä päiväunilta.
Mehevä tilanne varmaan siellä putiikissa :D :D
VastaaPoistaOotteko ollu Portugalissa aiemmin? Mies on ollu siellä muutamaan otteeseen töissä (viimeks heinäkuussa), on kyllä tykänny. Vaikka onhan se eri asia olla töissä kun lomalla.
Tosi hieno toi ristiäismekko- ja bolero! Ootteko muuten pitäny nimen salaisuutena kaikille?
Kivaa viikon alkua! :)
Olen ollut joskus lapsena/nuorena Portugalissa,että ei kauheen tuoreita muistoja kuitenkaan ole. Eno +vaimonsa ovat niin hurahtaneet,että käyvät siellä vähintään 1-2 kertaa vuodessa. Joten myökin sit lähetään! Ja kun lennot kuitenkin Euroopan sisällä on niin paljon halvemmat kun esmes Thaikkuihin. Viidenhengen köörillä ei siis oikeen viitsis maksaa maltaita ;)
VastaaPoistaNimi ei ole oikeestaan ollut salaisuus, tai etunimellä ollaan kutsuttu ihan kaikkkien kuullen syntymästä saakka. Toiset nimet onkin sitten aika hyvin säilynyt viimeseen asti ;)