Olen mennyt "rikki". Jotain napsahti viimevuoden joulukuussa. Jäin "kesälomalle" ja suuntasimme Portugalin Algarveen jo kolmatta vuotta peräkkäin. Selatessani vanhoja kuvia lomamatkoiltamme valkeni päässäni karu totuus. Ihan hoikka ja kivan näköinen äiti ihminen hymyilee onnellisen oloisena kuvissa, mutta joku mistä olen haaveilut ja vain salaa mielessäni kuvitellut näyttäväni joskus,sellainen ajatus kömpi esiin yhä vahvempana.Haluan näyttää sporttisemmalta, voimakkaammalta. Luomuvillitys, superfuudit, henkinen hyvinvointi on ollut jo pidemmän aikaa pinnalla myös minun elämässä. Olen liikkunut parin viimevuoden aikana melko hyvin ,mutta jotain voisi tehdä enemmän, eikö? Palatessani hyvin syöneenä matkalta Suomen kylmään ja pimeään talveen tein ensitöikseni matkan kuntosalille. Täysjäsenyys, kyllä! Tänävuonna toteuttaisin asioita pelkän haaveilun sijaan. Koulun liikuntatunneilla en ollut koskaan se sporttimimmi,lähinnä huvittava näky mokkahameineni seistessä kädet puuskassa pesiskentän kolmospesällä.Tykkäsin kyllä liikkua, omalla tavalla,tallilla hevosten kanssa. Talvi meni haipakkaa, ja olen käynyt kasvavalla innolla salilla. Aloin heti treenata "rajusti" mahdollisimman isoilla painoilla tavoitellakseni lihaskasvua. Virhe. Kiinteytymistä ja jotain muutakin on tapahtunut, mutta ei ihan niin paljon kun toivoisin. Maanantaina tapasin vihdoin personaltrainerin, ja mietittyyn yhdessä tilannettani. Nyt on vihdoin kuntosaliohjelma ja käsky SYÖDÄ ja vielä kerran SYÖDÄ. Hirvittävän vaikeaa ihmiselle joka ei halua että paino nousee tiettyä vaa-an lukua ylemmäs. Näillä kuitenkin mennään, ja katsotaan elokuussa tilannetta uudestaa. Vaakahan ei kerro mitään,vaan peili. Niin kuin monet muut naiset, oma vartalo tuottaa aina tunteita. Jokatapauksessa olen löytänyt liikunnanilon, ja etenkin juokseminen on melkein parasta mitä voi vaatteet päällä tehdä. Viimeviikkoinen naistenkymppi, empä olisi uskonut juoksevani kymppilenkkiä kevein askelin tekemättä kertaakaan kuolemaa. Ennakkoluuloja olen karistanut, kilpailen itseni kanssa.
Ja iloisesti voin kertoa ainakin vyötäröltä karisseen 5-6cm, vaikka paino on pysynyt vakiona, jotain on siis tapahtunut!
Viinin lipittäminen on vaihtunut proteiinijuomiin!
En tiedä onko tällä yleisellä fitnessvillytyksesellä jotain arpaa omassa elämässä?!!? Motivaattorina kyllä hienosti toimii before-after kuvat. Mutta sen voin kertoa että blogista ei ole tulossa treeniblogia, eikä elämä onneksi pyöri vain oman vartalokuvan ympärillä. Halusin jakaa tämän innostukseni täällä, ehkä inspiroida jotakuta muutakin lähtemään liikkumaan.
Rakkain tervesin ex. "en ikinä lähde naistenkymppiin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti