Sääret on ajeltu, talvenraiskaama kuontalo saksittu.
On herännyt eloon luonnonlapsi multasorminen.
Auringon hyväily ihollani, lämmin tunne sielussani.
Tuoksuja nurmen, marjain mansikoiden.
Juoksua yöttömien öiden, aamuyöntuntien levotonta unta.
Aikaa hidastaisin,tämän kesän onnenkuplaa en tohtis puhkaista.
Jokaisen päivän raapustan sydämen muistikirjaan, talvella taas esiin kaivan ja taas on rakkauden kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti