keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kukkamekkopäivän aatonaattona.


 

                              
                                    Elämä on hyvää juuri tässä, tänään tässä hetkesssä
                                    Punnitsen elämän kauneutta ja hyvyyttä.
                                    Laiva keinuu hiljaa,sopivasti tyyntä, sopivasti tuulta.
                                   
 
Loppuviikko koittaa ja vatsapöpö matkustaa meidän talosta toiseen osoittteeseen.
Olen todellakin pitkästä aikaa löytänyt Hugsvarnan, ja nyt sen surina on musiikkia korvilleni. 
Se tikkaa suvun uudelle tulokkaalle iloista tilkuista peittoa. Huomenna vietetään Pukeudu Kukkamekkoon päivää. Osallistun toki, viimeisen päälle kierrätysmateriaaleista tekemälläni kellohelmaiselle mekollani. Tarkoituksena ilahduttaa kanssakulkijaa. Sen teen mielelläni. Liian pitkään olen kulkenut talven harmaassa, mustassa virttyneessä neulemekossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti