Housuliivit/panty girdle

Kautta aikain naiset ovat halunneet muokata vartaloaan. Mikäpä sen parempi tapa ilman leikkauksia,kun korsetit,korseletit, housuliivit jne.
Huutonetistä löytyi Triumphin housuliivit. Varmasti melko käyttämättömät.
Haisivat kyllä hyvinkin tupakkaisille, varmasti jossakin kaapissa lojuneet asunnossa jossa tupakoidaan sisällä. Housuliivit on kertaalleen pesty, mutta haju ei ole vieläkään ihan hävinnyt.
Tulee mieleeni mummun ja vaarin koti, jossa vaari kessutteli sisällä.

Nämä ovat oiva tapa pitää vatsa litteenä, kun iltamoidessa syöden ja juoden hiukan epämääräisesti vatsani tykkää turvota kuin ilmapallo.
Internet on pullollaan mitä ihastuttavampia kuvia vintage- housuliiveistä ja korseteista.
Tekisi mieli itse ryhtyä kunnon korsettia vääntämään,mutta en usko hermojen kestävän sellaista näperrystä.
Minä haaveilen kovasti oikein kunnolla vyötärön esille tuovasta korsetista. Sellaisesta jota voisi käyttää vaikka ihan vaatteiden päällä.

Mekkomaniaa ja tuhat ja yksi yötä.

Eilen päivä tuntui niin tuskastuttavan pitkältä.Olin hermoraunio. Keskimmäinen tytöistä on päättänyt jättää päiväunet pois ja meininki alkaa jo kolmenaikaa iltapäivällä olla meleko hurjaa. En omista pitkää pinnaa, ja kun en saa itse päivässä ainoatakaan hetkeä hengähtää lentelevät ärräpäät ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Vanilla on oman hurjan temperamenttinsä perinyt mistäs muualta kuin minulta,että itseä tässä saa katsoa peiliin kun pikku uhmaikäisen kohellusta katselee. Käytin koiraa illalla ulkona. Siinä rappusilla seisoessa katselin taivasta, vaaleanpunaista. Lunta joka sai puunoksat notkumaan, ihan hiljaista, autojakaan ei ajanut ohi. Olo muuttui kertakaikkiaan seesteiseksi. Hyvämieli, ja päätin että kyllä tämä taas tästä. Kyllä ne muutkin mammat lapsineen selviää.

Ompelin viimeviikolla mekon,apinoiden Seinäruususta. Mekko siis ommeltu vanhasta satiinipussilakanasta. Pussilakana kun oli pariton, ei harmittanut yhtään leikelle se mekkoon.Ihan kivannäköinen siitä tuli.Punaiset Espanjalaiset kengät äitini löysi kirpparilta 5-eurolla, ja onnekseni olivat hänelle pikkuisen liian pienet,joten päätyivät minulle ;)

Minulla on viikonloppuna lomaa isommista tytöistä. Ihana äitini tarjoutui avuksi.
Hengähdyhetki, silkkaa rauhaa. En harrasta tällähetkellä yksinäni mitään kodin ulkopuolella ja tälläinen viikonloppu on enemmän kuin tervetullut.
Ja arvaattekos mitä, liput Tuhat ja yksi yötä burleskifestivaaliin on ostettu.
Lähden sinne rakkaista rakkaimman serkkuni kanssa. Tätä on odotettu ja nyt kun liputkin on ostettu en voi enää perääntyä. Teemanmukaisesti en varmaan pukeudu,vaikka vatsatanssia harrastaneena kolikkovöitäkin löytyy, mutta en ihan koe omakseni vatsapaljaana oloa,enkä tähän hätään ehdi vatsanpeittävää Itämaista asua loihtia. Ihastelen siis muita,ja ihasteltavaa tulee varmasti riittämään. En malta odottaa! ;)


Kaivoin kaapista tuon vaaleanlilan mekon. En ole sitä juuri kertaakaan pitänyt, ja mietin pitäisikö laittaa myyntiin. Olen oudoksunut mekon yläosan mallia,ja ostaessani mekon n.2 vuotta sitten ukkoni sanoi,että näyttää kuin olisin makkarankuoreen sonnustautunut. Tosin olen hoikemmassa kuosissa nyt, ei se mielestäni ehkä enää makkarankuorta muistuta.
Mekon kuosi on kyllä kaunis,mutta kovin kovin erikoinen, enkä oikeen tiedä pidänkö vai en.
Kahdenvaiheilla siis..

Nautinnollista viikonloppua!

Vintagelöytöni.

Tässä siis ehkä yksi parhaista vintagelöydöistäni.
Tämä 50-luvun laukku löytyi Mirjamin Kammarista.
Tässä iltalaukussa ennenkaikkea laukunmalli on tavattoman kaunis.
En yksinkertaisesti saattanut jättää ostamatta, laukulla hintaa kun oli 16e, ei mielestäni paha.

Kuvalla osallistun Piaf De Bellevillen kilpailuun, jossa voi voittaa myöskin laukun.
Laukut ovat ehkä pahin "heikkouteni", niitä ei vain voi olla liikaa.

Keittiössä.

Rakastan keittiötäni.
Kuinka ihanaa onkaan kerätä keittiön kaappeihin aina vähän ja vähän lisää erinäisiä astioita, haarukoita,veitsiä ja entäs sokeripihdit,joita en oikeastaan juuri koskaan tarvitse.
Ovat kuitenkin mahtava kirpparilöytö kaikessa kauneudessaan.
Ja minun oli ostettava viikonlopuksi ruskeaa raakaruokopalasokeria.
Keittiön kaaappien kestävyyttä kyllä hieman pelkään.
Painajaisissani Vileroy Bochin astiasto hajoaa tuhansiksi palasiksi.

Peltikyltti on huutonetistä joskus iät ja ajat sitten ostettu.
Ei sentään,en jaksa olla aina pullatuoksuinen kotiäiti, vaan sekin kuten käsityöt on kausiluontoista. Miehen synttäreiden kunniaksi piti leipoa juustokakku.
Ohje löytyy täältä . Ihan perus cheesecake, parasta tietenkin marjakastikkeen kanssa.
Oman kakkuni ulkomuoto ei niin hyvältä näytä, mutta hyvää se oli.
Pääsimpä testaamaan lasisen sitruspuristimen. Eikö olekin kaunis sitruspuristin?

Ukkoraukalla on selkeä kriisi. Perjantaina hän sanoi ettei halua yhtäkään vierasta viikonloppuna.
29 kun ei ole mikään luku, ja siitä seuraa se maaginen 30.
Mies paranee vanhetessaan, ainakin tiettyyn rajapyykkiin asti. Näin on näreet.

Löytöjen torstai.

Ystäväni kutsui meidät katsomaan uutta kotia Hyvinkäälle.
Jälleen vaivaava lenssu on meinannut taas kaataa sängynpohjalle.
Aamulla kuitenkin keitin teevettä viheltävällä Opan-pannulla (kirpputorilta),ja päätin heikosta olosta huolimatta suunnata pikkulikkojen kera Hyvinkäälle.Kissanpäivät-tee on jotain taivaallisen maistuvaa.
"Kampasin naamani" ja vedin päälle ihanan pehmeän ja mukavan mekon jonka ompelin kesällä kirpparilta löytyneestä kankaanpalasta. Napsautin korviin Huutonetistä 4-eurolla huudetut strassikorvakorut.

Hyvinkäällä juotiin ystävän kanssa vielä muutamat kupit teetä ennen kirpulle menoa.
Haka-kirpputorille löydettiin muittamutkitta,vaikka kumpikaan ei vielä Hyvinkäätä kovin hyvin tunne. Meinasin tuskastua,kun mitään kivaa ei tullut vastaan.
Mutta eipä ollutkaan turha reissu. Nyt minulla on aito leobardi turkishattu.Eipä ole missään aiemmin vastaavaa vastaan tullut. Hintaa hatulla oli 15e ja mietinkin kaksikertaa raaskinko ostaa. Jos en olisi ostanut harmittelisin sitä varmaan vielä vuosienkin päästä.
Käytönjälkeä näkyy vuorissa, muuten ihan priima. Mahtaako olla kuinka vanha, sitä en osaa sanoa. Uutena en olisi tätä kuitenkaan ostanut.
Samalla reissulla löytyi vielä pitkään haaveilemani lasinen sitruspuristin. Siitä kuvaa myöhemmin.

Ihanaista tulevaa viikonloppua! Meillä herkutellaan miehen synttärien merkeissä! :)

Old pictures

Mikä nainen!Mikä tyyli!Isotätini Linda Howard (os.Issukka)
Liekö Eevi tyttäreni hentoisen hentoinen rakenne täältä peräisin?


Isoisoisoisäni Ivan Issukoff, Kareliasta Venäjällä.

Isoisoisäni Nikolai & isotäti Eva. Isoisoäiti Audotja (suomalaisittain Outi) , isotäti Eva & tytär Hannele.
Outi-mummolla oli 16 lasta! Siinä on ollu maatalonemännällä hommaa.
Pappanikin pyöräyttänyt maailmaan pyykinpesun lomassa.

Auttamiseniloa.

Äitini on ystävystynyt vuosia sitten eläkkeellä olevaan entiseen hammaslääkäriin, nykyiseen antiikkikauppiaaseen. Äiti on autellut vanhaa rouvaa pienissä huonekalujen entisöintiprojekteissa.
Aina silloin tällöin täti muistaa kiittää esim. antamalla tuntuvia alennuksia,taikka ihan vain antamalla jotakin ilman maksua. Ihana vanha rouva lähetti minulle kaksi rintaneulaa,kun kuuli vintageharrastuksestani. Rusettirintaneula ja lehtikullattu "timanttinen" rintaneula ovat antiikkikauppiaalta. Hän oli meinannut että voin käyttää niitä hiuspäähineisiin. Taidan kuitenkin pitää ne ihan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Kolmannen rintaneulan olen vastikään käyttöönottanut. Sen pelastin erotessani ex-miehestä. Niitä mummon siskovainaan peruja joita kukaan muu ei olisi huolinut. Minä huolin ja ne jaksavat ilahduttaa, niin kuin viimetalvena löytämäni 50-60luvun ompelukirja. Kaikenlaisia nappejakin riittää hamaan tulevaisuuteen. Vaikka en Laila Huovista tuntenutkaan on mielessäni kuva lämpimästä elämäniloisesta naisesta, joka rakasti kirjallisuutta ja käsitöitä. Naisesta joka saattoi istua tunti toisensa perään puikot paukkuen neuloessaan läheisilleen milloin mitäkin lämmikettä. Näen hänet lyhentämässä naapurinukkojen housunpuntteja, taikka korjaamassa naapurinkakaroiden leikeissä ryvettyneitä vaatteita. Laila, joka säästi rintaliivienhakasetkin,joita minä olen sitten käyttänyt väkerryksissäni. Että eihän se "hamstraaminen" aina pahasta ole. Joku saattaa jopa vuosikymmenien päästä pitää niitä rintiliivinhakasia varsinaisina aarteina. Tai melkein itkeä onnesta löytäessään sen 50 vuotta vanhan ompelukirjan.

Vanha nuuskarasia on paikalliselta kirpputorilta.
Nuuskaa en kyllä käytä, ja tupakanmittakaan ei siihen sovi, mutta rasia on näppärä korujen säilytykseen. Ompahan ainakin sen verran jäykkä avata,että eivät korut reissussakaan putoile. Kannessa on kaunis kaiverrus, joka kuvassa näkyy varsin heikosti. Valokuvaus kurssille?!?! :D

Mekkonen..

En ole ommellut sitten aikapäiviin. Tiedättehän tunteen, että mitään ei saa aikaseksi, vaikea tarttua mihinkään toimeen, etenkään sellaiseen ärsyttävästi keskeneräiseen. Minulla tämä mekko on maannut tuolla kaapissa keskeneräisenä rypistymässä, niin kuin moni muukin ompelus/käsityö makaa. On vaan niin vaikea saattaa keskeneräiset loppuun. Yleensä kun alotan jotain haluan sen valmiiksi alusta loppuun mahd. pian.

En ole ostanut itselleni mitään sitten marraskuun. En ole käynyt edes kirpputorilla.
Asia korjaantui eilen. Tilasin nettikaupasta lumoavan kauniinmallisen 50-luvun iltalaukun, ja vähän käytetyn Ever Dress mekon. Mielestäni ihan ansaittua,olenhan sentään ollut melkein kuukausitolkulla ostamatta mitään, tai no jos ei joulukuunalun Olivia Rougelta tilausta lasketa! ;)

Odotan jännittynein mielin kevättä. Tavallaan toivon että aika pysähtyisi. Palaanko töihin,vai jatkanko kotihoidontuella syksyyn/talveen. Toisaalta olisi ihana päästä tienaamaan niin että jäisi hieman edes ylimääräistä palkasta. Haluaisin sisustaa. Toisaalta taas lapset ovat niin kovin vähän aikaa pieniä. Esikoinen täyttää huhtikuussa kuusi. Herranjestas, pian on koulu edessä. Minä kun en osannut aavistaa kuinka paljon sekin tuo mukanaa huolia ja stressiä.
On tämä vaimokkeena ja äitinä olo sitten välillä kaikkea muuta kuin helppoa.

Keväänodotusta! Tänne saa lähettää aurinkoa,sitä tarvitaan!

Vintage stories

Lahjojen antaminen on mukavaa mutta vähintään yhtä mukavaa on saada lahja joka nostattaa hymyn ainakin korviinasti.
Nämä kaksi lahjaa,lahja minulle, lahja Eevi-vauvalle ilahduttivat enemmän kuin osasin odottaa.

Miss Etoile pussukka www.missetoile.dk
Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Voi kuinka olenkaan tätä pussukkaa hypistellyt.
Pussukka piti vielä sisällään koruneuloja, tai mitä lie kauniita neuloja ovatkaan.
Kuinka lahjanantaja osasikaan antaa jotain näin miellyttävää.
En edes osannut viimevuonna odottaa saavani kyseiseltä ihmiseltä mitään, ja yllätys oli erittäin positiivinen.

Eevi-vauva sai suloiset tossut ja myssyn. Näitä pikkuneiti tulee käyttämään nyt talvella meidän vetoisassa vanhassa kodissamme, sekä kevään lämpenevinä päivinä vaunulenkeillä.

Myssyyn oli kiinnitetty pahvilappu,joka kertoo:
Shapes of the 50`s
Inspired by the rolling days of the American 50`s filled wiht bright colors,cupcakes,bows and flowers, we give you fun and happy collection for all girls.

Kotona taas.

Lomat lomailtu ja aika palata arkeen. Arkeen paluu on tapahtunut ikävimmällä tavalla,sairastamalla. Uudenvuodenaattona tultiin Portugalinreissun ja mökkeilyn tiimellyksestä kotiin. Ensimmäisenäpäivänä sain kokea miltä tuntuu vatsatauti ja siihen päälle kuume joka kestikin sitten melkein kokonaisen viikon.

Reissu oli aivan ihana, enkä olisi milllään tahtonut palata Suomeen. Kyllä aurinko ja lämpö vaan on enemmän juttuni. Etukäteen nimeltämainitsemattomat kauhistelivat "ei käy sääliksi lähteä kolmen lapsen kanssa reissuun". Mutta lapsien kanssa meni hienosti niin kuin jo etukäteen varsin hyvin tiesin. Ainoa kommellus matkalla oli laukkujen häviäminen,mutta nekin tuotiin vuorokauden päästä hotellille. Nyt suunnitelmissa onkin lähteä pidemmäksi aikaa seuraavana talvena, ehkä jossainvaiheessa jopa muuttaaa pysyvämmäksi ajaksi. Portugalissa on älyttömän halpaa vuokrata vaikka talo, joten omaa ei kannata ostaa.
Tosin nythän nuo uumoilevat konkurssia,että kuinkahan mahtaa käydä rakentamisen. Silläsaralla kun tarkotus olisi yrittää, jahka asuisimme siellä.


Ainoat asiat mitä saatoin ikävöidä, koira ja ompelukone!
Olen kärsinyt aivan järkyttävästä matkanjälkeismasennuksesta.
Tänään on ensimmäinen aamu reissuilun jälkeen,kun tuntuu siltä että kannattaa herätä tähänpäivään! :D Eihän tässä ole montaa kuukauttatta Helsinki Vintageenkaan, ja yhtä ja toista ihanaa happeninkiä olisi muutenkin tiedossa kevättä kohden mennessä.
Ei tässä muu auta kuin tarttua tuumasta toimeen,kaivaa rakas ompelukone esiin.
Unohtaa nuo luminietokset ja pimeä, tehdä niitä asioita joista nauttii. Kyllä se keväänaurinkokin taas joskus paistaa.