Äitini on ystävystynyt vuosia sitten eläkkeellä olevaan entiseen hammaslääkäriin, nykyiseen antiikkikauppiaaseen. Äiti on autellut vanhaa rouvaa pienissä huonekalujen entisöintiprojekteissa.
Aina silloin tällöin täti muistaa kiittää esim. antamalla tuntuvia alennuksia,taikka ihan vain antamalla jotakin ilman maksua. Ihana vanha rouva lähetti minulle kaksi rintaneulaa,kun kuuli vintageharrastuksestani. Rusettirintaneula ja lehtikullattu "timanttinen" rintaneula ovat antiikkikauppiaalta. Hän oli meinannut että voin käyttää niitä hiuspäähineisiin. Taidan kuitenkin pitää ne ihan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Kolmannen rintaneulan olen vastikään käyttöönottanut. Sen pelastin erotessani ex-miehestä. Niitä mummon siskovainaan peruja joita kukaan muu ei olisi huolinut. Minä huolin ja ne jaksavat ilahduttaa, niin kuin viimetalvena löytämäni 50-60luvun ompelukirja. Kaikenlaisia nappejakin riittää hamaan tulevaisuuteen. Vaikka en Laila Huovista tuntenutkaan on mielessäni kuva lämpimästä elämäniloisesta naisesta, joka rakasti kirjallisuutta ja käsitöitä. Naisesta joka saattoi istua tunti toisensa perään puikot paukkuen neuloessaan läheisilleen milloin mitäkin lämmikettä. Näen hänet lyhentämässä naapurinukkojen housunpuntteja, taikka korjaamassa naapurinkakaroiden leikeissä ryvettyneitä vaatteita. Laila, joka säästi rintaliivienhakasetkin,joita minä olen sitten käyttänyt väkerryksissäni. Että eihän se "hamstraaminen" aina pahasta ole. Joku saattaa jopa vuosikymmenien päästä pitää niitä rintiliivinhakasia varsinaisina aarteina. Tai melkein itkeä onnesta löytäessään sen 50 vuotta vanhan ompelukirjan.
Vanha nuuskarasia on paikalliselta kirpputorilta.
Nuuskaa en kyllä käytä, ja tupakanmittakaan ei siihen sovi, mutta rasia on näppärä korujen säilytykseen. Ompahan ainakin sen verran jäykkä avata,että eivät korut reissussakaan putoile. Kannessa on kaunis kaiverrus, joka kuvassa näkyy varsin heikosti. Valokuvaus kurssille?!?! :D
Voi miten ihania, nuo pienet rasiat on minun heikkous..;D
VastaaPoistaVoi miten ihania! Ja ihana tarina on rintarosseissa taustalla :)
VastaaPoistaItse pidän matkalla koruja semmoisessa huulipunakotelossa, siis semmoisessa nepparillisessa kotelossa, missä on peili ja mikä on oikeasti tarkoitettu huulipunalle. Sain sen joskus isän vaimolta, ja hän oli keksinyt käyttää samanmoista koteloa juurikin korujen kuljettamiseen, kotelo kun on pieni ja mahtuu vaikka meikkipussiin, mutta kovan mallinsa vuoksi korut eivät kolhiinnu siinä. Niinpä hän osti meille kaikille tytöille semmoiset lahjaksi, kun matkan varrella eteen osui. Mielestäni huippuidea! :)