Tilkkutäkkijuttuja

 Olen löytänyt ihan uutta energiaa lähiaikoina. Huomasin loppusyksystä olevani aivan loppu, henkisesti. Luulin olevani "kunnossa", mutta kävinkin kaikenaikaa ylikierroksilla ja ns. poltin kynttilää molemmista päistä. Jäädessäni lomalle tajusin lopulta että jos tämä meno jatkuu olen kohta harmaita hiuksiä pää täys. On ollut pakko tehdä tietoisia valintoja,ennenkaikkea ajatustavan muutoksia.
Olen kipuillut päänsisäisesti ja kipuilen edelleen. Tiedostan kuitenkin paljon paremmin kuin koskaan aiemmin. Matka jatkuu, onneksi. Joskus sitä ihmispolo on vaan todella eksyksissä. Verhon taakse on helppo piiloutua, mutta sieltä pois astuminen on todella vaikeaa.  Tällevuodelle olen tehnyt vain yhden kunnon lupauksen. Lupaan olla armollisempi itselleni, ja lähimmäisilleni.
Tänään täällä kotona on ollut hyvä olla.
Olen herännyt aikaisin, nauttinut uuden lemppari puuron aamupalaksi. Kävästiin tipujen kanssa kuntosalilla, on piirretty ja katottu piirrettyjä. Siis tytöt katsoi kun mutsi ompeli. On kokeiltu uutta reseptiä, täytettyjä porkkanalettuja ja kookosmuffinsseja, laulettu kilpaa Robinia,  poltettu kokopäivä kynttilöitä. Ehkä tää huumaava laventelintuoksu on saanutkin kotonaolon tuntumaan näin hyvältä.

Jaan puuron reseptin kirjasta Parempaa ruokaa,Kati Jaakkonen ja Tiina Hälvä

2dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2½dl mantelijuomaa ja Alpro soya Vanilla juomaa
1dl pinjansiemeniä
2rkl pellavansiemenrouhetta
1-2 rkl Agava-siirappia (olen korvannut vaahterasiirapilla))
-1 rkl gojimarjoja ( mustikat passaa hyvin, tai vaikka kuivatut karpalot)

Yksi muutos on ravinto. Omat kokeilut on alkaneet hyvin, mutta kuinka saada koko perhe mukaan muutokseen.  Näistä ravinto ja ruoka,-reseptijutuista tulen varmasti kirjoittamaan enemmänkin käsityö,vintage ym lisäksi.
En oikeen tiedä pitäisikö jatkaa tällä samalla blogilla vai laittaa kokonaan uusi.

Jokatapauksessa tämän postauksen pääjuttuun. Ihanaan pienen tytön tilkkutäkkiin. Tässä se nyt on, tänään valmistu kookoskuppikakkujen voimalla.

Kukkamekkopäivän aatonaattona.

 

                              

                                    Elämä on hyvää juuri tässä, tänään tässä hetkesssä

                                    Punnitsen elämän kauneutta ja hyvyyttä.

                                    Laiva keinuu hiljaa,sopivasti tyyntä, sopivasti tuulta.

                                   

 

Loppuviikko koittaa ja vatsapöpö matkustaa meidän talosta toiseen osoittteeseen.

Olen todellakin pitkästä aikaa löytänyt Hugsvarnan, ja nyt sen surina on musiikkia korvilleni. 

Se tikkaa suvun uudelle tulokkaalle iloista tilkuista peittoa. Huomenna vietetään Pukeudu Kukkamekkoon päivää. Osallistun toki, viimeisen päälle kierrätysmateriaaleista tekemälläni kellohelmaiselle mekollani. Tarkoituksena ilahduttaa kanssakulkijaa. Sen teen mielelläni. Liian pitkään olen kulkenut talven harmaassa, mustassa virttyneessä neulemekossa.

Aamuyön shoppailuja ja maanantaiaamun kipuilua.

Löysin huutonetistä lauantai aamuyönä tälläisen 60-luvun kuviollisesta kankaasta ompelijalla aikanaan teetetyn mekon. Minulla on ennestään melkolailla samanlainen mekko mustaa kuviokangasta. Tykkään leveistä olkaimista ja sydänpääntiestä. Mielestäni erityisen naisellinen. Vielä kun löytäisin jostakin vaaleat harmaat vanhat korkokengät,olisi asukokonaisuus täydellinen. Toki ainahan voi kaapista kaivaa punaiset korkokengät,niitä löytyy pilvinpimein-

Ratsastan muodin "aallonharjalla" , eikös harmaa ole tehnyt tänä syksynä paluuta? 

Viikonlopun käsityöt jäivät tälläkertaa tähän, virkattuihin korvakoruihin.Vaativat vielä litistystä ja tärkkäystä.
Ja taas on sattunut ja tapahtunut. "Vaahteranmäen" sisarukset päättivät tehdä sunnuntaipäivälle ratkiriemukkaan päätöksen". Pikkusiskon tippuessa isosiskon hartioilta suoraan solisluu edellä olohuoneen arkkupöytään ei paljon enää naurattanut. Itkuisen yön jälkeen päätin aamulla että taitaa olla parasta viettää kotipäivä ja asioida tohtorin luona, ihan vaan varmuuden vuoksi.
En ole vielä ehtinyt kovinkaan paljon miettiä seuraavaa pakettia salaiselle virkkausystävälle, ja pakettikin pitäisi olla postissa 11.10. Tänään voin siis käyttää kotipäivän hyödyksi asioimalla tee tee shopissa hakemassa inspiraatiota ja tarvikkeet.

Blogistanian Parolan Aseman rouvan innoittamana maanantain kirjavinkkiä, Anna Hyvän kiertää. Ihania ideoita ja nopeaa tekemistä. Sopii loistavasti niillekin joilla "ei pysy vasara kädessä". 

Lauantain "botoxit" ja kirpputorit ..

Olen täällä kotikonnuilla tällähetkellä. Syksyn pimetessä totean jälleen kerran tarvitsevani silmälasit. Minulla olisi jo valmiina lasit,taikka sangat. Noissa aidoissa vintage.laseissa on pikkuisen liian vahvat pullonpohja vahvuudet. Muutoin ovat aikas ihanat ja tykkään tuosta vihreästä hurjasti. Ovatko kuitenkin liian isot kasvoilleni? Ehkä haluan kuitenkin enemmän kulmikkaammat. Miten tälläinen ihminen voisi lähteä oikeasti valitsemaan sankoja satojen erilaisten joukosto. 

Lapsuudenkodista löytyy jokakerta uusia aarteita, tälläkertaa myös. Me Naiset 1960. Lehti pitää sisällään hurjan määrän mainontaa kaikenmaailman ryppyvoiteista ja takapuolta nostattavista sukkahousuista,slimmaavista korseteista jne. 

Tässä teksti joka saa hymyilemään, ja ehkä vähän itkemään: 

"Jotta nainen voisi olla onnellinen, hänen täytyy aina pitää huoli viehätysvoimastaan.Tästä,syystä hänen täytyy ennen kaikkea hoitaa ihoaan, sillä miehiä ei kiusaa naisessa mikään niin paljon kuin kiiltävä iho,jossa on ihomatoja tai jopa finnejä. Siksi minä olenkin aina hoitanut ihoani Tokalan voiteella." 

Tai näin: 

" Kaulan rypyt ovat näkyviä "harakanvarpaita". Ne häiritsevät kauniitten silmien hymyilevää katsetta. Sentähden käyttäkää Placentubexia!"

Ei siis botoxia,vaan placetubexia.

Olen hoitanut kauneuttani lähinnä hiustenvärjäyksellä ja suklaisella kasvonaamiolla. Kivempaa olla taas punapää. Nuita naururyppyjä ei voi estää varmaan edes botoxilla. Minä nauran liikaa, jopa surkeat asiat täytyy lopulta kääntää nauruksi, ei niistä muutoin selviä. Täytyy antaa itselleen armoa tässä ulkonäkö keskeisessä maailmassa. Mitä sitten jos rypyt lisääntyy,mutta sydän sykkii elänäniloa. 

Jos jotain olen oppinut viime kuukausina. Yksinkertaisia asioita tehdä itsensä onnelliseksi, tai ainakin tehdä asiat niin että on suht hyvä olla. Avain yksi, riittävä liikunta. Kroppa jämähtää ja mieli on maassa jos ei pääse kunnolla hikoilemaan useaan päivään. Ennenkaikkea liikunta ulkona,haistellen syys-säätä, antaen sateen huuhtoa kyyneleet,niinä huonoina päivinä. 

Lepo, yhtä tärkeä kuin liikkuminen. Anna itsellesi aikaa päivinä jolloin kroppa sitä huutaa. Elämä ei kuitenkaan karkaa ja välttämättömiä toimia on loppuenlopuksi paljon vähemmän kuin uskotkaan. Suurimmaksiosaksi me teemme kiireen itse. 

Huolehdi ja huomioi. Tee lapsille ja puolisolle mieliksi, ystäviä unohtamatta. Heittäydy lattialle lapsentasolle, tee hyvää ruokaa puolisolle, pussaa ja halaa. Kun muistan väsyneenäkin huomionosoitukset ,kiitos tulee ja onnistumisentunne on taattu.  

Elä unelmaa, haaveile mahdottomista, toteuta vaikket uskaltaisikaan, opit ja naurat. 

Syö hyvin,vaikka 5 päivää terveellisesti lähi,-ja luomuruokaa, 2 päivää (viikonloppu) ota rennosti ja lakkaa niuhottamasta ruuan kanssa. 

Kierrä kirppareita, sillä tutkitusti "keräilijät" ovat onnellisempia.
Elämää nähnyt vanha puulaatikko pääsi tänään mukaani 6 euron sopuhinnalla.
Onni on pienissä jutuissa, kuten tänään tässä puulaatikossa, johon sielunisilmin näen laittavani vanhat lasipullot rivissä värikästä makeaa vadelma/mansikkamehua täynnä. Onni on myös kummipojassani jonka sain kantaa kahvilasta autoon,kun hän päätti että olisi lähtenyt mieluummin viilettämään omaan kotiin. Kiukutteleva matonen kainalossa autolle, nauratti.

Avaa mieli uusille mahdollisuuksille, äläkä ryvety vanhoissa. Viimeinen kuva kertoo tarinaa edellisen postauksen hääskeptisyydestä. Kun sanoi "en koskaan mene naimisiin". Sain häissä kimpun ja kaiken kukkuraksi avokkini sai sukkanauhan, ja tätä ei ollut totisesti ennalta sovittu. Kuka tietää ,aika näyttää mitä tällä tiellä tapahtuu.  Mukavaa lauantain jatkoa! Unelmoikaa ja naurakaa! 

Häähumua

Kun kaksi ihmistä astelee kultaiseen avioliiton satamaan. Itse olen menettäntyt kovasti uskoa avioliittoon viimevuosina. Vaikka kristittynä pidänkin avioliiton solmimista arvossaan, en ehkä ikinä siihen satamaan itse astu. Nautin kuitenkin muiden häistä, rakkauden käsinkosketeltavasta ilmapiiristä kirkossa. Rakastavaisten luomista lempeistä katseista toisilleen. Tässä maailmassa todella nostan hattua niille jotka saavat avioliittonsa hautaan saakka kestämään. Uskon kuitenkin vahvasti rakkauteen, joka on yhtä arvokas ilman virallista paperia. Avopuolisoihin jotka kunnioittavat toisiaan uskoen siihen että suhde ei ole itsestäänselvyys.Roman Schatz puhui kerran hienosti radiossa siitä minne avioliiton historia ulottaa
. Ihmisen eliniän odotus ei tainnut olla nykyistä 80-90 vuotta,vaan päinvastoin ehkä jopa vain puolet siitä. Ei kai se kovin ihmeteltävää ole jos voimia ei ole jakaa vaikkapa jopa 60 vuotta saman siipan kanssa.
Jokatapauksessa jokaisella naisella täytyy olla avioliittounelmia, niin myös minulla.

Kyseisessä kuvassa on miltei kaikki täydellistä. Kampaus, juuri sellainen mikä on unelmissani kulkenut vuodesta toiseen.Mekko, ei liian pitkä vaaan juuri sopiva, heman muhkeutta ja koko kokonaisuus leikkittelevän kaunis. Jos totta puhutaan on minulla makuuhuoneen kaapin perukoilla hääpuku jonka hulluuspäissäni joskus ostin. 50-60 luvun kotelomekko,vedenvärinen. Pienillä hihoilla, avonaisella selällä ja kruununa suloisella kampahunnulla. Ehkä säästän sitä vaikka jollekin kolmesta tyttärestä ;) 

Meillä on tänään hääjuhla Pornaisten kirkossa. K & S saavat toisensa, ja koko sydämestäni toivon heille tasaista yhteistä tietä. Syksy herkistää mielen ja olenkin varannut käsilaukkuun useamman pitsinenäliinan. Nenäliinoille oli myös eilen tarvetta katsoessani Arman ja viimeinen ristiretki. Varmasti ei tarvitse mainita enempää, jokainen tietää vaan kuka oikeasti yrittää auttaa. Jottei aamuinen bloggailu kävisi liian raskaaksi lisään vielä kevennykseksi kuvan juhlakynsistä. Kiitos nailartist ystävälleni. 

Minna Parikan kukkaro komeilee myös kuvassa. 

Tunnelmallista viikonloppua! <3 nbsp="" p="">

Ensimmäinen paketti.

Tässä siis ensimmäinen paketti salaiselta virkkausystävältäni. Kyse on siis aiemmassa postauksessa mainitsemastani virkkausringistä jossa lahjanantajan henkilöllisyys paljastuu vasta piirin päätyttyä. Aivan ihana paketti, ja miten voikaan olla mahdollista että sain juuri sen väristä lankaa mikä tällähetkellä on ehdottomasti suosikkisävyni.

Aurinkoisia syyspäiviä tällekin viikolle! Hei, ja nyt voi jo hyvällä omallatunnolla heittäytyä hieman laiskemmaksi. Iltojen pimetessä kun silmä ei villakoiria ja muita häiritseviä törkyläisiä kotona huomaa.

Täytepostaus,säärystimet.

Olin ihan unohtaa nämä värikkäät säärystimet. Nämäkin lahjuksina annetut. Iloiset raitaiset säärystimet, ehkä valoisimmalle ihmiselle ikinä. Harmaan katukuvan väripilkku, sitähän nämä ovat.