Lauantain "botoxit" ja kirpputorit ..

Olen täällä kotikonnuilla tällähetkellä. Syksyn pimetessä totean jälleen kerran tarvitsevani silmälasit. Minulla olisi jo valmiina lasit,taikka sangat. Noissa aidoissa vintage.laseissa on pikkuisen liian vahvat pullonpohja vahvuudet. Muutoin ovat aikas ihanat ja tykkään tuosta vihreästä hurjasti. Ovatko kuitenkin liian isot kasvoilleni? Ehkä haluan kuitenkin enemmän kulmikkaammat. Miten tälläinen ihminen voisi lähteä oikeasti valitsemaan sankoja satojen erilaisten joukosto. 

Lapsuudenkodista löytyy jokakerta uusia aarteita, tälläkertaa myös. Me Naiset 1960. Lehti pitää sisällään hurjan määrän mainontaa kaikenmaailman ryppyvoiteista ja takapuolta nostattavista sukkahousuista,slimmaavista korseteista jne. 

Tässä teksti joka saa hymyilemään, ja ehkä vähän itkemään: 

"Jotta nainen voisi olla onnellinen, hänen täytyy aina pitää huoli viehätysvoimastaan.Tästä,syystä hänen täytyy ennen kaikkea hoitaa ihoaan, sillä miehiä ei kiusaa naisessa mikään niin paljon kuin kiiltävä iho,jossa on ihomatoja tai jopa finnejä. Siksi minä olenkin aina hoitanut ihoani Tokalan voiteella." 

Tai näin: 

" Kaulan rypyt ovat näkyviä "harakanvarpaita". Ne häiritsevät kauniitten silmien hymyilevää katsetta. Sentähden käyttäkää Placentubexia!"

Ei siis botoxia,vaan placetubexia.

Olen hoitanut kauneuttani lähinnä hiustenvärjäyksellä ja suklaisella kasvonaamiolla. Kivempaa olla taas punapää. Nuita naururyppyjä ei voi estää varmaan edes botoxilla. Minä nauran liikaa, jopa surkeat asiat täytyy lopulta kääntää nauruksi, ei niistä muutoin selviä. Täytyy antaa itselleen armoa tässä ulkonäkö keskeisessä maailmassa. Mitä sitten jos rypyt lisääntyy,mutta sydän sykkii elänäniloa. 

Jos jotain olen oppinut viime kuukausina. Yksinkertaisia asioita tehdä itsensä onnelliseksi, tai ainakin tehdä asiat niin että on suht hyvä olla. Avain yksi, riittävä liikunta. Kroppa jämähtää ja mieli on maassa jos ei pääse kunnolla hikoilemaan useaan päivään. Ennenkaikkea liikunta ulkona,haistellen syys-säätä, antaen sateen huuhtoa kyyneleet,niinä huonoina päivinä. 

Lepo, yhtä tärkeä kuin liikkuminen. Anna itsellesi aikaa päivinä jolloin kroppa sitä huutaa. Elämä ei kuitenkaan karkaa ja välttämättömiä toimia on loppuenlopuksi paljon vähemmän kuin uskotkaan. Suurimmaksiosaksi me teemme kiireen itse. 

Huolehdi ja huomioi. Tee lapsille ja puolisolle mieliksi, ystäviä unohtamatta. Heittäydy lattialle lapsentasolle, tee hyvää ruokaa puolisolle, pussaa ja halaa. Kun muistan väsyneenäkin huomionosoitukset ,kiitos tulee ja onnistumisentunne on taattu.  

Elä unelmaa, haaveile mahdottomista, toteuta vaikket uskaltaisikaan, opit ja naurat. 

Syö hyvin,vaikka 5 päivää terveellisesti lähi,-ja luomuruokaa, 2 päivää (viikonloppu) ota rennosti ja lakkaa niuhottamasta ruuan kanssa. 

Kierrä kirppareita, sillä tutkitusti "keräilijät" ovat onnellisempia.
Elämää nähnyt vanha puulaatikko pääsi tänään mukaani 6 euron sopuhinnalla.
Onni on pienissä jutuissa, kuten tänään tässä puulaatikossa, johon sielunisilmin näen laittavani vanhat lasipullot rivissä värikästä makeaa vadelma/mansikkamehua täynnä. Onni on myös kummipojassani jonka sain kantaa kahvilasta autoon,kun hän päätti että olisi lähtenyt mieluummin viilettämään omaan kotiin. Kiukutteleva matonen kainalossa autolle, nauratti.

Avaa mieli uusille mahdollisuuksille, äläkä ryvety vanhoissa. Viimeinen kuva kertoo tarinaa edellisen postauksen hääskeptisyydestä. Kun sanoi "en koskaan mene naimisiin". Sain häissä kimpun ja kaiken kukkuraksi avokkini sai sukkanauhan, ja tätä ei ollut totisesti ennalta sovittu. Kuka tietää ,aika näyttää mitä tällä tiellä tapahtuu.  Mukavaa lauantain jatkoa! Unelmoikaa ja naurakaa!