Elämä voittaa taas!

Kyllä on ollut kipeä viikko. Kuopuksella tauti vaan jatkunut ja jatkunut.
Eilen saatiin sitten antibiootit korvatulehdukseen,hengitysteitä avaavaa Ventolinia,kuumelääkettä ja nenäsuihketta. Eiköhän se päivä ala taas tännekin paistamaan. Mutta äidinhuoli on ollut kova.
Aivan ihana oli eilen monenpäivän sisälläolon jälkeen päästä ulos, vaikka vettä satoi.
Koiraa ei sade haitannut,eikä minua. Nyt pitäisi hankkia kunnon pitkä sadetakki,sillä rakastan sadetta mutta sen tuottama vaatteiden kastuminen ei olekaan niin miellyttävää.
Haluan punaisen sadetakin, ja äiti vinkkasi että hänellä saattaisi kaapin perukoilla olla 24-vuotias pitkä sadetakki, ja vieläpä punainen.


Hain maanantaina Eurokankaasta kirsikka-canvaskangasta. Jäi edellisellä kerralla niin paljon harmittamaan,kun jätin ostamati että oli pakko hakea kangas kotiin, ja hyvä kun se vielä oli siellä. Sain sentään ommeltua korsettitopin, jossa edessä muoviluut.
Takana kuminauhakujat, ja katsokaa kuinka kaunista pitsistä liivin-nauhaa.
Tämä on ensimmäinen toppi/korsetti,ja kyllä nyt osaan arvostaa korsetintekijöitä enemmän.Aikamoista väkertämistä, vaikka aika yksinkertainen mallini olikin.
Ompelukoneeni ei oikein tahdo ommella mitään paksumpaa,ja langankireyden säätämisessäkin oli aikamoista säätämistä. Nyt on kunnialla kuitenkin selvitty loppuun,lukuunottamatta niskalenkkien kiinnitystä. Kirsikkaista kangasta jäi vielä vaikkapa kauppakassiin?!!? Ideoita otetaan vastaan. Mitä tehdä tuollaisesta canvasista?

Huutonetistä 70-luvun leninki.

Olen nyt ostellut kirppareilta ym. aika paljon kaikkea, joten eiköhän ole aika välillä käydä kaappeja läpi. Yritän nyt pitää pientä taukoa tähän materialismin huumaan, ainakin Ofeliaan asti. Eipä siihenkään ole kuin pariviikkoa aikaa.