Rakkaan kelsiturkkini kannoin tänään vintille.
Siellä sinun on hyvä olla ja odottaa toivottavasti pitkän kevään,kesän ja syksyn läpi seuraavaan talveen.
Ulko-oveen väkertämäni kranssi tervehtii vierailijaa kesäisesti.
Jotain valkeaa on pihassa vielä polveen saakka, mutta se ei estä minua ajattelemasta värikkäitä kukkia, aamuteetä parvekkeella, ilta-auringonsäteitä istuessa rappusilla lapsien jo nukkuessa.
Kersojen huutaessa ja mekastaessa en voi kun ajatella kesää, sen tuomaa helpotusta tähän lapsien sisälläolemisen turhauttavaan tunteeseen.
Upottaa nyt varpaat hiekkaan, kyyköttäessä hiekkalaatikonreunalle "älä tule paha kakku,tule hyvä kakku".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti