Iso voisilmä ja kylmää maitoa 0,50c emalimukista! Niin sen pitää olla.
Saan taas itseni kiinni "suorittamisesta". Tuntuu välillä että pakkomielteisesti hakee itselleen stressiä,ja pakkoa tehdä jotain asioita mitkä eivät todellakaan olisi pakollisten listalla. Saanhan jättää imuroimatta tänään,taikka jumppaamatta. Ulkona paistaa aurinko ja mieli halajaa ulos lenkille. Siinähän parasta hyötyliikuntaa ja lapset ja koira nauttii ulkona olosta. Mitä sitten jos joku pitää kotiani boheemina,kun tavaraa on huiskin haiskin, aina joku vähän rempallaan. Saan kai nauttia elämästä, kai se riittää että on perus-siistiä?!? Perus-siisteyden ylläpitämiseenkin menee liikaa aikaa. Niin kuin Wanhassa Vara Parempi päivillä yhden vanhan talon seinässä oli kyltti jossa luki " tässä elämässä, täällä ei siivoaminen lopu koskaan".
Kyllä, olen onnellinen kun teen asiat omalla tyylillä. Ja ylipäätänsä teen niitä juttuja enemmän joista pidän.
Meidän piha on ihan kauhean näköinen keväisin.Mies levitti nurmikonsiemeniä, jotta saataisi tuuheampi nurmi. Nyt piha on hurjan mutakasan näköinen.
Muutama kukka on kuitenkin tullut esiin.
Viimesyksynä ostamani punavalkoruutuinen farkkutakki on päässyt käyttöön.
Ostaessani se oli hieman iso,mutta nyt ihan hyvä.Takki jää tietysti masun päälle. Jotain kivaa pitäisi siihen kuitenkin kehittää. Ehkä hihamerkkiä ym.
Olen käynyt kirpparilla ns.lakostani huolimatta,ja hyvällä omallatunnolla.
On löytynyt "turhamaista,mutta myös tarpeellista.Tässä jotain löytöjä.
Jospa saisin inspiksen kirpparikankaan ompeluun.
Retroisesta kankaasta valmistuu ehkä mekko,jos hyvää tuuria on ja kangas riittää.
Itte tein vähän niinkun uuden vuoden lupauksen, että teen enemmän niitä juttuja joista tykkään ja vähemmän mistä en. Kukaan ei kuole, jos ei nyt täsmälleen kerran viikossa imuroi.
VastaaPoistaNiin on meidänkin piha, kuhan alkaa ruoho ja omenapuut vihertään, niin näyttää paljon paremmalta!
Ihan pakko kommentoida, kun bongasin otsikkosi tuolta Haltiakummin sivupalkista. Itse tajusin viime syksynä "suorittaneeni" koko aiemman elämäni ja stoppi tuli yhtäkkiä, pakosta. Nyt olen pikku hiljaa opetellut elämään hetkessä, ilman pakkoa, ilman sitä, että jotain täytyy tai kuuluu tehdä tietyllä tavalla. Ja ai että, on ollut paljon kivempaa ja täyteläisempää tämä elämä! Onnea odotuksellesi ja anna itsellesi aikaa hyvällä omatunnolla!
VastaaPoistaKiitos kivoista kommenteista! Kyllä,nyt yritän minäkin opetella "pakosta pois". Varmasti ihmiset olisivat paljon onnellisempia jos unohtaisivat edes osan ympäristön paineista, ja lakkaisivat luomasta itselleen turhaa stressiä.
VastaaPoista